Kesä, viipyvä.

Jätät rannikon taakse, purat pellavapaidat ja tyhjennät matkalaukun, mutta loman jäljet säilyvät. Hiukan enemmän väriä kasvoilla. Hitaampi askel. Tapa viivytellä aamukahvin äärellä sen sijaan, että kiirehdit seuraavaan tapaamiseen.

Lontoo on aina ymmärtänyt tämän tunteen.

Elokuun loppuun mennessä kaupunki pehmenee. Hyde Park täyttyy ihmisistä, jotka eivät ole aivan valmiita luopumaan syksystä. Toimistotyöntekijät vaihtavat kokoushuoneet puiston penkkeihin lounasaikaan. Jono jäätelökojulla on yhtä pitkä kuin koskaan. Kiemurteleva käärme taistelee iltapäivän valoa vastaan, ja hetkeksi kaupunki unohtaa, että syyskuu on nurkan takana.

On jotain hiljaa tyydyttävää palata ajan jälkeen. Tuttavat kadut tuntuvat taas uusilta. Kensingtonin terassit, Mayfairin sivukadut, galleriat ja kirjakaupat kätkettiin kahviloiden väliin. Kaikki on juuri siellä, mihin sen jätit, mutta nyt huomaat sen uudella katseella.

Tämä on helppojen kerrosten ja luotettavien suosikkien kausi.

Oxford-paita rugbypuseron alla viileinä aamuina. Kevyt ylätakki kannettiin olkapäille, kunnes aurinko alkaa hiipua. Rappeutuneet chinot, jotka toimivat yhtä hyvin kokouksessa St James'sissä kuin iltapäivällä vaeltaessa Notting Hillissä ilman suurta suunnitelmaa. Tämä ei ole aivan kesää, eikä aivan.

Kaupunki kutsuu. Pukeudu välikauden mukaan.